Tarinasi kertoo kuka olet, mutta tukeeko tarina hyvinvointiasi?

Tarinat, joita kerrot itsestäsi, vaikuttavat hyvinvointiisi ja tulevaisuuden näkymiisi. Varsinkin jos uskot nämä tarinat.

Tarinoihin sisältyy aina tulkintaa, joka kaventaa tai lisää henkilökohtaista mahdollisuuden näkymää. Tarinan käsitteen voi ymmärtää tämän esimerkin kautta: Taiteilija maalaa taulun koivupuusta. Koivu on maalauksen aihe, mutta taiteilijan omat näkemykset tekevät siitä uniikin. Se on kuin tarina puusta. Sama pätee elämään: tapahtumat ovat kuin tarinoita, joita tulkitaan eri tavoin.

Ihmiset puolestaan rakentavat identiteettiään ja minäkuvaansa kulttuurissa liikkuvista tarinoista, jotka sopivat heidän aiempaan henkilöhistoriaansa. Tarina on voinut saada vaikutteita ihmisiltä, jotka ovat olleet tärkeitä tai keneltä on haettu hyväksyntää. Joku voi samaistua uhritarinaan, toinen on selviytyjä ja kolmas sovittelee sankarin viittaa. Tarinalliset samaistumisen kohteet ohjaavat ihmisten toimintaa ja valintoja.

Uhri uhrautuu muiden puolesta, eikä kuuntele riittävästi omia tarpeitaan hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Selviytyjä ei mieti kunnolla mitä haluaa ja painaa putkessa taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Sankarin viittaa kantava voi saavuttaa todella paljon elämässään, mutta jos taustalla kalvaa pyrkimys perfektionismiin ja liika armottomuus itseä kohtaan, elämä ei välttämättä ole hyvää.

Oletko koskaan miettinyt, minkälainen tarina ohjaa sinua? Kun tarkastelet tarinaasi suurennuslasilla, voit joskus huomata, että se ei välttämättä ole arvojesi mukaista ja edustaa näin ulkoapäin omaksuttua tarinaa.

Ihminen ei koskaan voi päästä kokonaan eroon minätarinoista, mutta niiden sävyjen syventäminen kohti itselle tärkeää suuntaa on mahdollista. Avain tähän piilee motivaatiossa kohdata epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät epäonnistumiseen, epävarmuuteen ja haavoittuvaisuuteen. Epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita kohtaamalla ihminen oppii psykologista joustavuutta, joka syventää minätarinan tulkintaa ja vie sitä terveempään suuntaan. Kun ulkoisten tarinoiden kautta luodut valmiit toimintamallit epävarmoihin tilanteisiin eivät saa enää valtaa, on mahdollista rakentaa uusia toimintamalleja, jotka perustuvat yksilön henkilökohtaisiin arvoihin ja harkintaan, eivätkä vaikkapa hyväksynnän hakemiselle ulkopuolelta.

Näin toimimalla saat avaimet terveemmän minätarinan kehittymiselle. Se vaatii itseä kohtaan kohdistuvaa hyväksyntää ja armollisuutta, mutta toki myös omien kyvykkyyksien esiin nostamista ja niiden rakentamista rohkeasti, vaikka epäonnistumiset ja epävarmuus ovat läsnä.

Arto Pietikäinen kuvaa osuvasti omassa kirjassaan, että vain ajatuksia toisiksi muuttamalla ei ole mahdollista muuttaa omaa minätarinaansa ja sitä kautta vaikuttaa oman itsetunnon kehittymiseen. Helppoa kikkaa ei ole saatavilla ja ”itsetuntohehkutus” ei toimi. Tärkeintä on oppia hyväksymään itsensä ja kohtaamaan joustavasti omat vaikeaksi mielletyt tunteet ja ajatukset. Näin minätarina syvenee ja resonoi henkilökohtaisen arvomaailmasi kanssa.

Tekstin ajatusten pohjana käytetty näitä kahta teosta:

Pietikäinen, Arto (2021). Joustava mieli ja hyvä itsetunnon ABC. Duodecim.

 Hänninen, Vilma (2002). Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampereen yliopisto.