Mielen tulevaisuustaitojen opettelun tarve korostuu tulevina vuosina

Suomi on muuttunut sadassa vuodessa maatalousyhteiskunnasta digitaalikseksi informaatioyhteiskunnaksi. Toisin sanoen olemme astuneet suolta sushibaariin, kuten Tuomas Kyrö on todennut. Kun ennen ihmisten pääasiallisena haasteena oli selviytyä elossa ja hankkia ravintoa, nyt kaikki maailman palvelut ovat heti saatavillamme. Taistelemme nykyään hyvin erilaisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, pakolaiskriisien, koko maailmaa uhkaavien sotien sekä uupumuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien kanssa.

Nyt elämme aikaa, jossa tieto lisääntyy eksponentiaalisesti ja teknologinen edistyminen vauhdittaa yhteiskunnan muutosta. Emme voi kuitenkaan tarkalleen tietää mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta sen tiedämme, että kaikki muuttuu ja todennäköisesti kohtaamme haasteita. Tämä ei kuulosta kovin houkuttelevalta tulevaisuudelta ja olen pahoillani, jos onnistuin pilaaman jonkun päivän. Lohdutukseksi voin kuitenkin kertoa, että meillä on mahdollisuus hahmotella erilaisia maailman kehityskulkuja ja skenaarioita, joiden avulla tuntemattomaan valmistautuminen on paremmalla pohjalla. Tämä napakka kirjoitus käsittelee tulevaisuustaitoja, joita mielemme tulee tarvitsemaan entistä enemmän jo lähivuosina.

Mielen tulevaisuustaidot eivät ratkaise kaikkia ongelmia, mutta ne auttavat meitä selviytymään monimutkaisissa, ennakoimattomissa olosuhteissa. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo, psykologinen joustavuus ja sisäinen motivaatio ovat mielen tulevaisuustaitoja, joita kohti voi pyrkiä sekä yksilönä että yhteisönä. Ne auttavat meitä selviytymään ja tekemään aktiivisesti tekoja paremman yhteiskunnan rakentamiseksi.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa syventämään itsetuntemusta ja sitä kautta rakentamaan empatiaa, jota tarvitaan monikulttuurisemman yhteiskunnan rakennusaineena, jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset voivat kokea itsensä hyväksytyiksi. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo myös parantaa emotionaalista älykkyyttämme, jonka avulla voimme viestiä tunteista myönteisemmällä tavalla. Psykologinen joustavuus (blogikirjoituseni psykologisesta joustavuudesta: linkki) sitoo toimintamme pitkäkestoisiin arvoihimme, eikä ”kohtalon tuuli” enää keikuta niin helposti kaarnalaivaa (kiitos Gösta Sundqvistille tästä vertauskuvasta). Toisin sanoen psykologinen joustavuus siis ankkuroi meitä tekemään merkityksellisiä asioita, vaikka vastoinkäymisten myrskytuuli keikuttaakin laivaa matkalla. Se edistää kykyä kohdata haasteet ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja toimia asioiden parantamiseksi. Sisäinen motivaatio puolestaan tukee pysyvyyttä ja sitoutumista, kun toiminta on itsessään palkitsevaa (blogikirjoitukseni sisäisestä motivaatiosta: linkki). Sisäisesti motivoinut ihminen jatkaa todennäköisemmin tehtävänsä parissa, vaikka kohtaakin esteitä tai haasteita. Tällä tavalla elämän mielekkääksi kokeminen edistää mielenterveyttä, vaikka ei tietenkään ratkaise kaikki mielenterveyden ongelmia.

Maailma olisi erittäin hieno paikka, jos nämä taidot olisivat meillä kaikilla valmiina automaattisesti. Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole, vaan meidän on tehtävä töitä ne oppiaksemme ja niistä hyötyäksemme. Hyväksyvää tietoista läsnäoloa voit harjoitella vaikka meditoimalla tai metsässä kävelemällä, taipumuksistasi riippuen. Psykologista joustavuutta voit vahvistaa sitoutumalla arvoihisi ja tiedostamalla tunteesi ja ajatuksesi, kun kohtaat vastoinkäymisiä. Sisäistä motivaatiota voit edistää sitoutumalla tavoitteisiin, jotka ovat merkityksellisiä sinulle.

Mielen tulevaisuustaidot ovat tärkeitä paitsi yksilötasolla, myös kollektiivisesti. Ne auttavat rakentamaan paremmin voivaa yhteiskuntaa ja menestyviä organisaatioita, joiden avulla voimme pärjätä yhä monimutkaisemmassa maailmassa. Siksi on tärkeää, että mielen tulevaisuustaitojen kehittäminen otetaan huomioon niin yksilöiden kuin organisaatioiden ja yhteiskunnan tasoilla.

Blogikirjoituksessa käytetty pohjana ajatuksia OECD:n "The Future of Education and Skills 2030" -projektin raportista. Projektissa pyritään ennakoimaan, millaisia taitoja tarvitaan vuonna 2030 ja kehittämään strategioita niiden kehittämiseksi.