Doomscrollaaminen tekee pahoinvoivaksi
Doomscrollaaminen eli ”Tuomionpäivän surffailu” tarkoittaa jatkuvaa uutisten ja somen seuraamista, vaikka se vaan huonontaa lukijansa hyvinvointia. Doomscrollailusta tuli ilmiö korona-aikana ja Ukrainan sodan myötä.
Somen ja uutisten seuraamisen taustalla on inhimillinen toive – löytää mielenrauhaa. Lajimme selvitymisen kannalta on ollut tärkeää, että vaaroihin on osattu varautua ja ympäristöä tarkkailla jatkuvasti. Näin vaaroihin varautuminen on evolutiivisesti aivojemme rakenteessa. Nykyään näitä vaaroja lähinnä edustavat algoritmikoukkujen varaan rakennetut uutisvirta ja some.
Ennen vaaroihin pystyttiin valmistautumaan konkreettisesti. Nyt luemme päivittäin sotauutisista, joihin harvoin voimme vaikuttaa ja ovat tavallisen ihmisen vaikutuspiirin ulkopuolella. Tästä syntyy negativiinen kierre: on pakko saada jatkuvasti lukea uutisia, jos vaikka siten maailman asiat asettuisivat järjestykseen ja olisimme taas turvassa.
Mieltänsä voi onneksi harjoittaa ja suojella itseään negatiiviselta kierteeltä. Psykoterapian, työnohjauksen ja coachingin istunnoissa usein käytetään teoriaa vaikuttamisen kehästä. Vaikuttamisen kehän avulla on mahdollista tarkastella asioita, joihin on vaikutusmahdollisuuksia ja toisaalta tunnistaa asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Näin omaa elämää on mahdollista kohdentaa niin, että energia ja toiminta tulee suunnattua sen kannalta olennaisiin asioihin. Tätä on mahdollista kokeilla mukana olevan kuvan (Sirkku Ruutu 2020. Vaikuttamisen kehät) jaottelun mukaan. Tämä selkeyttää monesti asioita, joihin arjessa kannattaa keskittyä. Näin myös hyvinvointi voi edistyä.
Olen toistuvasti kuullut ihmisten kertovan, että Ukrainan sodan alettua elämä on ollut tahmeaa tai se on tuntunut selviytymiseltä. Tällaiset tuntemukset ovat todella inhimillisiä. Joskus näistä tuntemuksista voi päästä etäämmälle lopettamalla jatkuvan uutisvirran selaamisen. Selaaminen kun ei lopulta auta ketään, Ukrainaa tai itseä.
Kuinka paljon meillä on vaikutusmahdollisuuksia Ukrainan sotaan? Eipä juuri ollenkaan päivittäisen toiminnan tasolla. Sen sijaan voimme pitkässä juoksussa konkretisoida tukemme Ukrainalle keskittymällä oman arkemme sujuvuuteen ja pitämällä asian mielessä taustalla. Jos oma arkemme sujuu, jaksamme seistä Ukrainan rinnalla niin kauan kuin on tarve.