Urheilijan siirtymä aktiiviuran jälkeiseen aikaan – kolme siirtymän kulkua
Urheilu-uran rakentaminen ja sen päättyminen on poikkeuksellinen psykologinen prosessi. Ensin urheilija käytännössä keskittää ison osan elämästään urheilu-uran rakentamiselle muiden elämänalueiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Urheilu-uran päättyessä entinen urheilija alkaa rakentaa uutta ja siirtyy uuteen elämänvaiheeseen, jossa läheisimpiä ihmissuhteita lukuun ottamatta muuttuu lähes kaikki. Julkisuudessa kuulee usein puhuttavan ”tyhjiöstä”, jonka urheilija kohtaa uran päättymisen hetkellä. ”Tyhjiön” voi ajatella olevan osa laajempaa siirtymää kohti elämää aktiiviuran jälkeen, jolloin muiden elämänalueiden rakentaminen juuri käynnistymässä.
Siirtymä urheilu-uran jälkeiseen aikaan ei ole sapluuna, jonka kaikki kokevat samanlaisena. Siirtymän kokemukseen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia (mm. elämänhistoria, persoonallisuus, miten siirtymään on valmistauduttu, uran päättymisen syy, mitä saavuttanut urallaan odotuksiinsa nähden). Näin ollen jokainen siirtymä on lopulta omanlaisensa, koska tekijät vaikuttavat yksilöllisellä tavalla.
Siirtymästä voidaan kuitenkin löytää myös yhteisiä piirteitä. Omissa tutkimuksissani olen löytänyt kolme erilaista siirtymän kulkua, jotka ovat (1) tasainen siirtymä, (2) kriisisiirtymä ja (3) edistyvä siirtymä. Tasaisessa siirtymässä entinen urheilija ei koe kovinkaan suuria mullistuksia uran päättymiseen yhteydessä, vaan tyytyväisyys elämään pysyy samanlaisena. Kriisisiirtymässä entinen urheilija usein etsii voimakkaasti uutta suuntaa elämälleen, koska muiden elämänalueiden vahvistaminen on vielä alkutekijöissä. Kriisisiirtymän taustalla usein on uran päättyminen omasta tahdosta riippumattomasta syystä, eikä urheilija ole ehtinyt kunnolla valmistautumaan henkisesti eikä rakentamaan kunnolla suunnitelmia tulevalle. Edistyvässä siirtymässä puolestaan valmistautuminen uran päättymiseen on alkanut jo hyvissä ajoin ennen uran päättymistä. Edistyvässä siirtymässä uran päättyminen näyttäytyy usein vapauttavana kokemuksena ja vielä niin, että entinen urheilija pääsee kiinni todellisiin mielenkiintonsa kohteisiin vasta uran päättymisen jälkeen. Tämä jako kolmeen mahdolliseen siirtymäkulkuun on todella karkea, mutta oikeastaan aina urheilijan siirtymä painottuu yhdelle näistä kolmesta kulusta, vaikka yksilöllisessä siirtymässä voikin olla joitakin elementtejä kaikista kolmesta siirtymäkulusta.
Siirtymän kokemukseen voi vaikuttaa. Vaikka uran päättymisen yhteydessä päällimmäisenä mielessä olisi lähinnä hämmennys, tärkeää on silti prosessoida kokemuksiansa ja kokeilla uusia tapoja tehdä elämässä ja mahdollisesti kehittää itseään ja pystyvyyttään opiskelemalla. Pysymällä aktiivisena ja avoimena uusille mahdollisuuksille on todennäköistä, että elämään löytyy uusia kiinnostavia asioita. On myös tärkeää yrittää ymmärtää itsensä ja kehittää itsetuntemusta niin, että tuleva uusi elämänsuunta tukee henkilökohtaisia arvoja.